Sivut

maanantai 30. syyskuuta 2013

Happyhappyhappy

Iski hirveä into ja ilo kirjoittaa niinkin ihanasta aiheesta kun juokseminen! Jos minulta olisi 2 kuukautta sitten kysytty laittaisinko juoksemisen ja ihanan samaan lauseeseen, niin vastaus olisi varmaan ollut "hell no" tai "vain kieltomuodossa". No mites sitten kävikään, mä menin ja rakastuin! Vauhti ei päätä huimaa ja matkat on lyhyitä, mutta se fiilis juoksemisen jälkeen ♥

Juokseminen ei siis enää ole mikään mörkö kaapissa eikä juoksumatto pelotin kuntosalin oven vieressä, vaan hauska asia ja vaihtelu crossilla pyöräilylle. Ihanaa oli taas päästä pitkästä aikaa salille kun antibioottikuuri loppui ja olo on terve, oli ihana juosta! Huomasin kipeänä olon aikana kaipaavani sitä vapauttavaa tunnetta, kun pääset lenkille tai salille. Jotenkin kaikki ajatukset vain kasaantuivat päähän koska en saanut omaa aikaa urheilun muodossa, eli mun kohdalla lenkkeilyllä ja salilla on vaikutusta mun mielialaankin :D

Lisätään hyvään mielialaan vielä huippu päivä kaverin kanssa, postissa tullut uus ihana kirja ja 9 kuviksen kurssista, hitto että voi ihminen olla ilonen!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Chilling!

Koeviikolla on hyvä aika hoitaa asioita, joita ei muuten kerkeiäisi hoitaa. Itselläni näihin "kiireisiin" asioihin kuului tällä kertaa ripsihuolto, olihan ripsien laitosta kerennyt kulua jo 7 viikkoa joten huolto tuli todellakin tarpeeseen. Nyt on taas ihana olla kun on räpsyttimet kunnossa!



Koeviikon osalta kaikki alkaa olla paketissa, huomenna on vielä tiedossa äikän koe johon ei oikein valmistautua. Tai jos tiedät esseen yhden aiheen olevan ulkonäköpaineet ja kuulet kaverisi sekoittaneen sinne jo Axl Rosen niin voithan alkaa itse pohtia että mitäköhän sinne voisi omaksi esimerkikseen laittaa. Yleisesti ottaen kuitenkin kaikki koeviikkostressi on poissa ja on ihanan rento olo, koska ei tarvitse vielä myöskään stressata uuden jakson läksyistä tai mistään muustakaan. Voisi jopa sanoa että on melko rauhallinen olo!

Viikonloppu alkoi hyvissä merkeissä kaveriporukan, ruuan ja Great Gatsbyn merkeissä. Lauantain ja sunnuntain löhöilin vain ja siivosin jopa huoneeni (hyvä minä!). Meinasin myös lähteä lenkille, mutta sängyn pehmeys ja rentoilu voittivat. Päätin kuitenkin tsempata taas lenkkeilyn ja saleilun kanssa, nyt kun antibioottikuurikin viimein loppui. Toisin sanoen, arki alkaa taas uuden jakson merkeissä! :)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

What is this?!

Nyt on syyskuu, taivaalta tulee jotakin valkosta johon en halua ottaa kantaa. Oikeasti, lunta? Syyskuussa? Tää sää mut kaipaamaan Texasiin ihan tosissaan.

Koeviikkokin on nyt startattu englannilla ja biologialla ja eihän ne nyt niin pahoja olleetkaan. Filosofian esseekin valmistui ajallaan ja oli juuri sen neljä sivua. Bilsan ylimääräinen tutkielmakin on palautettu. Jäljellä on enää ruotsin kuuntelukoe, suullinen koe, kirjallinen osuus sekä äikän (tekstitaidon)koe. Vaikka kokeet eivät ole olleet kovin vaikeita, on tähänkin koeviikkoon ja tähän päivään varsinkin mahtunut paniikin hetkiä. On hyvä tajuta koetta edeltävänä iltana, ettei muista koealueesta mitään. Ilta ja koeaamu menevät sitten paniikkikertauksella, josta onneksi jäi jotain päähän koska konseptiin tuli kohtuullisesti tekstiä.

Koulukuvatkin erehty tulemaan ja sai taas hävetä itteensä ihan riittävästi. Onko se jonkin sortin thing että kaikissa vähänkin virallisessa kuvissa näyttää aina hirveälle raadon ja variksenpelättimen risteytykselle? Ilmeisesti on, tai sitten mun naamalta on vaan yksinkertaisesti liikaa pyydetty olla näyttämättä kummallekaan edellä mainituista kun pitäisi saada aikaan jotain järkevää. Opinpa ainakin pitämään suuni kiinni hymyillessä, mutta naaman venymistä neliömetrin joka suuntaan en silti voi estää.

Kävin kans heppailee ja maistelee maneesin pohjaa tiistain kunniaks. Huomenna taas on tiedossa ripsihuolto, koska eikös koeviikot oo hemmottelua varten? ;)

perjantai 20. syyskuuta 2013

Friday night and I need a fight...

... or I just had a fight with my philosophy essay.

Voi ihanaa perjantaita! Koeviikko alkoi joittenkin osalta jo tänään, mutta minä onnekas sain jäädä kotiin koko päiväksi koska minulla ei ollut koetta eikä valmistavaa tuntia. Koko päivä menikin sitten ympäristöekologian parissa, vaikka varmaan muitakin aineita olisi pitänyt lukaista, no on mulla vielä aikaa. Lisäksi viikonlopun aikana pitäisi saada kirjoitettua 4 sivun essee filosofiasta ja tehdä loppuun bilsan ylimääräinen tutkielma. Filosofiaa yritin jo kirjoittaa, mutta mun putkiaivot ei jostain syystä osaa pohtia kovin syvällisesti joten dumppasin koko esseen roskikseen ennen kuin kerkesin sitä edes kunnolla aloittaa. Olisi tietenkin voinut kurssin aikana kuunnellakkin jotain niin esseen tekeminen saattaisi olla hieman helpompaa, tai sitten olisi vain pitänyt tyytyä tekemään oppimispäiväkirjaa.



Viikonloppu sujuu siis mukavasti lasit nenällä ja nenä kiinni kirjassa ja tietokoneen ruudussa. Lauantaina lupauduin tosin poninhoitajaksi kisoihin, joten siinä taitaa olla mun ainoa vapaahetki koulujutuista viikonlopun osalta. Minun onnekseni maanantainakaan ei ole vielä koetta, sillä silloin on johtonumero 3 jolloin mulla oli kuvista. Mennään kuitenkin kouluun "koetunnille". Maanantaina on myös englannin valmistava tunti, eli ensimmäinen kunnon koe on vasta tiistaina. Koko koeviikko on minun osaltani melko rento, sillä kuviksesta ei ole koetta eikä myöskään filosofiasta. Mutta filosofiasta pitääkin sitten vääntää se essee..

Koko koeviikon osalta fiilis on jotenkin outo ja odottava. En yhtään muista millaisia kokeet ovat oikeasti, joten ensimmäisenä mulle tulee mieleen vaan ne paniikinomaiset tunteet kun ei muista yhtään mitään ja pitäisi vääntää hirmuinen essee paperiin. Olen kuitenkin ykkösvuonna selvinnyt kokeista ihan hyvilläkin arvosanoilla läpi ja muistaakseni en pahemmin lukenut kokeisiini. Olo onkin osittain kuin ykkösvuonna ekan koeviikon aikaan, eli kaikki ykköset, tunnen tuskanne! Toisaalta ehkä ihan hyvä, että takaraivossa on pieni paniikki. Tuleepa ainakin luettua koealuieita, joka on varsinkin kirjoitettavien aineiden kohdalla ihan suotavaa.
Ettei kuitenkaan mene liian vakavaksi, niin lukemisesta pitää aina (ja piti tänäänkin) ottaa taukoa ja olla oma tyhmä itsensä. Onneks ne nörttilasit saa mut sentään näyttämään tekoviisaalle! ;)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

New look!

Kotipotilaspäivä vol 2. seurauksena blogi sai hiukan uutta lookia. Banneri on Petra S:n käsialaa. Lisäksi minun täytyy antaa erikoiskiitos Koodikielellä -blogin ylläpitäjälle, jolta sain huisisti apua uuden ulkoasun ja pienten tuunausten kanssa. Pientä hienosäätöä on vielä tulossa, mutta halusin jo päästä postailemaan joten here we go!

Kävin tiistai-aamuna uudelleen hoitajalla korvan tukkoisuuden ja kivun takia. Sain hoitajalta ajan lääkärille ja lääkäri totesi että jaahas, korvatulehdus ja poskiontelotulehdushan siellä. Pikapiipahdus apteekissa ja takaisin kotiin kaksien antibioottien ja liikuntakiellon kanssa. Ja mitä mä pääsinkään sanomaan siitä liikuntaboogista? Well, siihen tuli nyt sitten pitkä tauko. Viime viikolla en päässyt lenkille ollenkaan ja samalla linjalla mennään tämäkin viikko, niin mun tuuria!

Lisätään vielä soppaan maanantaina alkava koeviikko, tai oikeastaan se alkaisi jo perjantaina mutta kiitos ihanien kurssieni, mulla ei ole koetta eikä preppausta perjantaina. Maanantainakin on vain kuviksen "koe", joten todellinen koitos alkaa vasta tiistaina. Olen jotenkin ihan hukassa koko koeviikon kanssa, koska minulla ei kuitenkaan virallisia koeviikkoja ollut jenkkivuoden aikana. Kysyin jo eilen paniikissa kaveriltani että milloin näihin kokeisiin pitää alkaa lukea. Sain hiukan huvittuneen vastauksen takaisin, mutta samalla hiukan lukuaikataulua. Nyt vaan pitäisi sitten ottaa kirjat käteen eikä heitellä niitä seinään. Toivon että se oppi kimpois sieltä seinästä mun päähän.

Sekotellaan soppaa vielä yo-kirjoituksilla. Tänään opon tunnilla kävimme läpi miten pitäisi tietää mitä kirjoitat ja milloin kirjoitat, lisäksi keskustelimme myös yliopisto-hauista. Olen nyt jo kerennyt panikoimaan omia kirjoituksiani ja pääsykoetta liian moneen kertaan. Pitäisi keksiä joku hyvä kakkosvaihtoehto kunjos en sinne lääkikseen tule pääsemään. En vain vielä ole ehtinyt yhtään miettiä mikä, sillä jotenkin lääkis on ollut haaveeni jo niin pitkään ja siitä on muodostunut hieman itsestäänselvyys haluamisen kannalta, sisäänpääsy onkin sitten ihan eri juttu. Oma ylioppilaaksi pääsykin alkaa pahimpina päivinä epäilyttää. Gosh, miks tää on näin vaikeeta?!





Patiencee tarvitaan usein, joskus jonkun pitää sanoo Don't Cry, onneks on Gunnarit ♥

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ahaa elämyksiä

1. Blogisi näyttää oudolle, tee asialle jotain. 2. Idiootti, älä sählää html-koodeilla, feilaat kuitenkin. 3. Elg on hirvi, ei tonttu. 4. Kuunteluissa alkuperäinen vastaus on aina oikea vaihtoehto, älä vaihda sitä.


Yritin taas epäitoivoisesti säätää jotain blogin ulkoasun kanssa, mutta epäonnistuin koska en ymmärrä html-koodeista mitään. Samassa rytäkässä hävitin taustani, mutta se saakoon toistaiseksi olla poissa koska ulkoasuun on tulossa muutosta. Tykkään nykyisestä banneristani paljon, mutta haluaisin uuden, ehkä vähän hillitymmän ja jollain tapaa tylsemmän. Jos joku siis tunnisti tässä vaiheessa pienen taiteilijasielun itsessään niin heilauta itsesi kommenttiboksin tai sähköpostin puolelle (annnavou[a]gmail.com)!

Samalla pääsin toteamaan myös että ei hemmetti, kaikki kuvat blogissanihan menevät päin pebaa. Ne ovat leveydeltään ihan ihmeellisiä ja saavat kaiken näyttämään todella sekaiselta. Since now, kuvatkin tulee olemaan isompia ja aseteltuna nätimmin. On se hyvä että oon melkein 2v. bloggauksen aikana tajunnut edes jotain!

Kaksi viimeistä tapausta liittyvätkin sitten kuunteluihin. Ensimmäinen Ruotsin harjoituskuunteluun, josta sain riittävästi hupia itselleni kääntäessäni Elg:n vahingossa tontuksi enkä hirveksi. Mielestäni on hyvin todennäköistä, että poliisi varoittaa radiossa moottoritiellä olevista villeistä tontuista. Toinen kuunteluiden ahaa-hetki oli kohdatessani ihka ensimmäisen A-englannin kuuntelun ja sen idioottimaiset vastausvaihtoehdot. Ymmärsin kyllä tekstin, mutta vastausvaihtoehdot eivät liittyneet koko hommaan millään muotoa. Lottorivin ja sen tarkistamisen jälkeen totesin että tästä lähtien luotan ensimmäiseen vaistooni ja jätän sen ensimmäisen vastauksen paperiin, jos menen korjaamaan sen niin uusi vastaus on varmasti väärin.



torstai 12. syyskuuta 2013

Kotipotilaana

Mikä siinä on, että kurkkukivun iskiessä ei ole mitään lääkettä mikä auttaisi? Kaiken lisäksi olin juuri saanut hyvän lenkkeilybuumin päälle, mutta tottakai pamahdin kipeäksi. Koko päivä meni siis sängyn pohjalla maatessa, erilaisia flunssalääkkeitä testatessa ja Jali & Suklaatehdasta tuijotellessa. Kuumetta ei kuumemittarin mukaan ollut, vaikka minulla oli päällä kahdet housut ja huppari ja silti palelsi?


Löhöilyä häiritsi tieto lähenevästä koeviikosta. Tänäänkin olisi koulussa ollut Ruotsin tunnilla kuuntelukoeharjoitus, jota olisin todellakin kaivannut. Jenkeistä tulon jälkeen Ruotsi ei ole sujunut yhtään, puheen tuottaminen on ongelma tekstistä puhumattakaan. Ruotsin koe siis pelottaa toden teolla, vaikka kyseessä onkin vasta 3 kurssi.
Kipeänä olemisesta huolimatta minun on pakko mennä kouluun huomenna. Tiedossa on Englannin kuuntelukoe ja Ruotsin sanakoe, jotka voisin periaatteessa skipata, mutta siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Englannissa meillä on 2 kuuntelukoetta, joista parempi arvosana lasketaan kokeeseen kuunteluosuuden arvosanaksi. Haluan olla tekemässä molemmat, vaikka en hirveästi stressaakkaan kuunteluosuutta. Ruotsissa tekemättä jätetty sanakoe taas siirtyy kokeeseen, joten on helpompi käydä tekemässä se alta pois ja saada mielellään joku ihan ok numero.

Etukäteispelkoa ovat aiheuttaneet myös abi-kaverien kertomukset kirjoituksista, tai lähinnä kuunteluosioista. Yleisesti ottaen luotan itseeni Englannin kuunteluosuuden kanssa, joka minulla on edessä vuoden päästä, mutta takaraivossa muistuttaa kuitenkin pieni ääni että se ei välttämättä ole niin helppoa. Kuuntelut eivät ole arkipäiväisistä asioista ja niistä on tarkoituksella tehty hieman kieroja. Vaikka kuinka haluaisin hyvät pisteet, niiden saaminen tulee varmasti olemaan hankalaa.
Jos nyt kuitenkin eka yrittäisin selvitä siitä koeviikosta, jollaista mulla ei ole vuoteen ollut. Koeviikon jälkeen kaivataankin sitten lepoa ja jotain muuta ajateltavaa hetkeksi!


Oh, ja mun BB:n seuraaminen loppu kun Andy lähti vaikka kunnioitankin Andyn päätöstä. Sen sijaan paria nimeltämainitsematonta akkaa en siedä sitten yhtään.

maanantai 9. syyskuuta 2013

What do I want?

1. BikBok 2. Canon 3. Stadium

1. Boyfriend-farkut! Olen näistä haaveillut jo aiemminkin, mutta himo on palannut. Näyttävät rennoilta ja helposti yhdisteltävissä olevalta vaatekappaleelta, eli juuri sellaiselta jota minä kaipaan vaatekaappiini. Varsinkin tuollainen rentolöysä-meininki olisi ihan toivottavaa, varsinkin koulussa.

2. Kamera. Nykyinen kamerani on kaikin puolin ihana ja mussukka ja rakas, mutta ajoittain jään kaipaamaan jotain enemmän. Varsinkin nyhrätessä ja wnb-taiteellista leikkiessä käsitarkennus (joka olisi putkessa!) olisi aivan ihana! Myös liikkuvia kohteita kuvatessa ns. perinteinen järkkärizoomi olisi helpompi ja vaivattomampi.
Kuvaassa esiintyvä Canon EOS 60D olisi aivan iiiiiihana, mutta rahat ei riitä joten taidan toistaiseksi vielä kuvailla rakkaalla powershotillani.

3. Collarit. Meenasin ensin kirjoittaa siistit collarit, mutta ehkä siisti ja collari ei kuitenkaan mene samaan sarjaan. Joka tapauksessa, tuollaiset Stadiumin Race Marinen collarit olisi aika jees! Sopivan chillit, mutta paremman näköiset kuin nykyiset collarini. Rakastuin noiden tummansinisten lisäksi viininpunaiseen ja hintakin olisi mun kukkarolle sopiva. Tosin mun tuurill joko a) niissä ei ole kokoja tai b) ne eivät vain yksinkertaisesti sovi minulle. veikkaan syvästi jälkimmäistä



1. The Great Gatsby -leffan. Yes, yes, yes ja vielä kerran yes! Olisin tilannut tämän jo ulkomailta silloin kun se julkaistiin Jenkeissä, mutta päädyin kärsimään ja odottamaan että se ilmestyisi Suomeen. Oh Gatsby! ♥

2. Ulkomaille. En ymmärrä mistä ykskaks voi iskeä näin hirveä matkakuume! Katselin jo sopivia matkoja, joille voisi lähteä ennen joulua. Lontoo kiinnostaisi, samoin Praha ja Budapest. Matkalle haluan nimenomaan ennen joulua, josta tulikin mieleeni että mulla on joulukuume. Odotan jo innolla joululomaa, lunta, suklaata ja lomaa. Jouluna on aina hyvä fiilis ja lomalla on kerrankin aikaa tehdä asioita joita haluaa.

3. Suklaata. Paheeni! Kuuluu osastolle 7 deadly sins! Minulla ei pitkään aikaan ole ollut hirveätä herkkuhimoa, mutta härreguud ei Fazerin siniselle voi sanoa ei! Mikään muu suklaa ei yksinkertaisesti maistu niin hyvälle. Jenkkisiskoni sanoi, että Fazer on hyvää koska se on hengittänyt Suomalaista ilmaa :D Totta tai ei, mutta paras suklaa ikinä!

torstai 5. syyskuuta 2013

Vuoden takaisia

Siitä on tasan vuosi kun puhelimeni soi ja sain kuulla isäntäperheestäni ensimmäisen kerran. Alkuun kaikki oli hiukan sekavaa ja muistan olleeni todella hämilläni. Olin yhtäaikaa iloinen ja surullinen, samalla asiat myös realisoituvat paljon. Tajusin että en nää ketään kavereistani vuoteen, taisin itkeä tätä pariin otteeseen. Muistan viettäneeni unettomia öitä ja keskustelleeni pitkälle yöhön asiasta kaverini kanssa (sori Katriina, I know et sun ois pitäny ehkä nukkuakki...).

En yleisesti ottaen ole puhunut ihan hirvittävän paljon vaihdostani koulussa. Tällä viikolla mietin kuitenkin että aika on todellakin mennyt nopeasti. Ei pelkästään vaihtovuoteni, vain myös ensimmäinen koulussa viettämäni jakso, koeviikkoon ei enää todellakaan ole paljoa aikaa. Välillä tuntuu, etten olisi ollut poissa ollenkaan. Jos minulla ei olisi todisteita Texasissa vietetystä ajastani, ajattelisin sen varmaan olleen vain outoa unta.

Jälkeenpäin mietettynä olen itse muuttunut melko paljon, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Muutosta on tapahtunut niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Monet asiat ovat myös vuoden aikana muuttuneet ja alan pikkuhiljaa tottua niihin. Jotkut asiat ja kaverisuhteet muuttuivat lopullisesti, jotkut on selvitetty ja samalla korjattu. En odottanut palaavani täysin samanlaiseen elämään kuin se oli lähtiessäni, mutta jonkinlaisessa shokkioutoudessa rullailtiin melko pitkään, vasta koulusta tullut rutiini normalisoi suurimman osan asioista. Ehkä tämä vielä tästä kohti koeviikkoa mennään ;)



Ainiin, tein pikku hienosäätöä kuvien kokoon. Tarkoituksena olisi tästä lähtien pitää kuvat hieman isompana. Todennäköisesti ulkoasuunkin on tulossa taas pientä ediointia, postaustahti alkaa taas vakiintua ja jonkinmoista erikoispostaustakin on luvassa. Jos rakkailla lukijoilla on jotain ehdotuksia postauksien sisällöstä niin niitä saa heitellä. Kysymyspostaus? Video? Jotain muuta?

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Harrastebloggaajan pohdinnat

Tämän kertaiseen kirjoitukseen minua inspiroi ja kannusti avoimen työhakemuksen kohta harrastukset. Kaikki aiemmat kysymykset olivat piece of cake tähän verrattuna. Miksi sitten jäädyin tässä vaiheessa? Well, "virallisesti" harrastan tällä hetkellä vain ratsastusta. Kirjoitin sitten sen harrastuksille varattuun kohtaan, säälittävälle näytti.

Olen aina mieltänyt harrastamisen urheiluksi. En siis laske bloggailua tai valokuvausta harrastuksekseni, teen molempia vain omaksi ilokseni ja muiden kauhuksi. Tai suoraan sanoen, olen viimeaikoina laiminlyönyt molemmat näistä. En ole juurikaan käynyt valokuvaamassa mitään pitkään aikaan. Valokuvasin jenkeissä omaksi ilokseni paljon enemmän kuin Suomessa. Halusin tallentaa muistoja ja olla varma että säilytän ne. Suomessa kuvaamiseni rajoittuu niinkin tylsiin hetkiin kuin hevosvalokuvaus ja hevostapahtumat, jee?
En halua sanoa, että hevosten valokuvaaminen ei olisi haastavaa, sillä se on. Kuinka moni kisakuvaaja myöntää tämän; kisoissa kuvataan jotain tiettyä estettä tai tiettyä liikettä, jolloin kameran muistikortilla on monta erilaista hevosta tekemässä täysin samaa asiaa? Sama askelvaihe, sama hyppyvaihe, jos epäonnistut, kuva epäonnistuu ja on usein käyttökelvoton. Omalle luovuudelle ja kokeiluille ei paljoa jää pelivaraa. Lisätään tähän vielä ihanat hevosten omistajat, joiden hevosistahan ei sitten julkaista kuvia ilman lupaa ja ne ovat tottakai aina epäedustavia ellei kyseessä ole ammattikuvaaja. Tästä syystä siirryn kuvaamaan metsiä, eipä ole kukaan vielä tullut sanomaan että ompa ruma kuva meidän koivusta, miten kehtaat edes julkaista tuollaista! Eikä muuten yksikään tatti ole säikähtänyt naamaani tai sitä, että vedän kameran esiin. Voit myös vaikka laittaa kamerasi kiinni mustikkaan ja ottaa vaikka 10 kuvaa eikä mustikka suutu tai liikahda.


Entäs sitten bloggailu? Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli tallentaa muistoja, olla julkinen päiväkirja. Kirjoitin omaksi ilokseni, jossain vaiheessa se muuttui lukijoiden kalasteluksi ja kirjoittamisen ilo hävisi. Joskus ei innosta kirjoittaa, silloin en kirjoita, eniten ärsyynnyn jos joku käskee minua kirjoittamaan. Nykyään blogi on taas vain itselleni, kirjoitan ylös ajatuksia, muistoja ja mitä milloinkin. Ei tämäkään ole harrastus. Ei blogillani edes ole mitään aihetta, vaikka se jossain vaiheessa meenasi kallistua hyvin heppailupainotteiseksi. En halua tämän olevan hevosblogi, en halua tämän myöskään olevan pelkkä vaihtariblogi. Näiden syiden takia olen miettinyt uuden blogin perustamista, jos aloittaisikin kaiken ihan alusta ilman kategorisointia. Blogi olisikin vain minun blogini, ei lifestyle, ei hevostelu, ei vaihtari, ei mikään muu kuin oma blogini. Will see what happens..


Salilla käynti ja lenkkeily, hmm.. Aloitin saleilun vuoden tauon jälkeen samalla kun aloitin koulunkin. Tykkään käydä salilla ja pyrin menemään sinne 3 kertaa viikossa, valitettavan usein kuitenkin päädyn sinne vain kahdesti viikossa. Lenkkeilyn aloitin alusta taas tämän viikon alussa. Aloitin kaverini kanssa Sohvaperunan juoksukoulun joka ainakin minulle sopii ihan mainiosti. Kynnys lenkeille lähtemisessä ei ole korkea ja itse ainakin oman olon mukaan olen pidentänyt noita lenkkejä. 11vkon päästä minun, ikuisen juoksunvihaajan, pitäisi juosta 10km. Minun kohdallani motivaatiota nostaa se, etten lähtenyt haasteeseen yksin. Kaverille voi kerrata lenkin jälkeen koko lenkin ja fiilikset, luovuttaa ei voi koska kaveri potkii perseelle. Itselleni koko 10km juokseminen on vaan henkinen voitto, koska en ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Parin lenkin jälkeen voin kuitenkin jo sanoa että taisin viimein löytää lajin johon jäin koukkuun ja josta tykkään!

Lopulta vielä googlasin määritelmän harrastamiselle; Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio. Näin siis ikuisesta juoksun vihaajasta taisi tulla juoksun harrastaja, omaksi ilokseen kameraa näpräävästä tytöstä valokuvauksen harrastaja ja muiden kauhuksi kirjottavasta kakarasta harraste-bloggaaja. Ehkä mä en olekaan niin toivoton tapaus!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Första veckan

Ensimmäinen arkiviikko on vähemmän iloisesti takana päin ja huomenna pitäisi jo iloisesti aloitella toista. Viikkoon on mahtunut paljon hämmennystä, iloa, surua ja ärsytystä. Tämä alkaa kuulostaa jo samalle kuin koulukurssini, mutta tällä kertaa kyse on ihan puhtaasti arkeen paluusta.

Hämmennystä ja samalla ärsytystä ovat aiheuttaneet kurssit. Ensimmäisen jakson kursseihini kuuluvat äi4, ku2, ena4, bi3, rub3 ja fi1. Varsinkin ruotsi ja filosofia ovat aiheuttaneet päänvaivaa ja mielitekoa skippailuun. Ruotsia en vaihtovuoteni jälkeen ole puhunut kertaakaan, enkä myöskään ymmärrä yhtään. Päätin ensimmäisen viikon Ruotsin paluu-opintojen pohjalta, että en tule sitä kirjoittamaan. Kirjoitettavien listassa on tällä hetkellä äidinkieli, matematiikka (lyhyt), Englanti (pitkä), psykologia, biologia ja kemia. Katsotaan mitä tästä combosta tulee!

Toinen hämmennyksen, ärsytyksen, surun ja ilon aiheuttaja ovat olleet ihmiset. Vaihdossa ollessani jäin siis vuoden jälkeen kavereistani. Koulun aloittaminen on siis lähinnä tuntunut siltä, kuin olisin uudelleen vaihdossa. Uusia ihmisiä on joka paikassa, ihmiset vaihtuvat ympärillä kokoajan. Kouluaikana en kerkeä näkemään kavereitani juuri ollenkaan. Ehkä tämäkin tasoittuu parin viikon sisällä, kun alkaa tulla enemmän tuttuja myös nykyisistä kurssilaisista :)

Viikkoon mahtui myös aidosti iloisia asioita, joista instagram-tilini seuraajat ainakin jo tiesivät. Maanantaina ennen koulun alkua kävin viimein ottamassa ripsienpidennykset! Aikaa meni joku 1,5h mutta olen enemmän kuin tyytyväinen näihin! Olen suoraan sanoen rakastunut ♥ Sain myös viimein ajokorttini. Nauroin jo kavereilleni, että vissiin en ole hyvä kuski aurinkoisella säällä. Inssissäni nimittäin satoi vettä samaan tapaan kuin inssissäni Jenkeissä ja läpihän se sielläkin meni!
Viimeinen ilonaihe oli pienet karvapallot, koiranpennut. Kävimme vanhempieni kanssa tutustumaan erään kasvattajan luona Ranskanbulldogeihin ja rakastuin rotuun ihan täysin. Nyt sitten kyttäillään millasia pentuja olisi mahdollisesti ensi keväänä tulossa ja lueskellaan lisää Ranskiksista ;)

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Hurjaa sunnuntaita

Kuten varmaan huomasittekin jo, blogin ulkoasuun tuli sunnuntai-illan ja samalla koulujen alun kunniaksi hieman muutosta. Tykkäsin edellisestä banneristani todella paljon, mutta halusin jotain freshimpää ja valoisampaa tilalle. Olen kuolannut Emman tekemiä bannereita jo jonkun aikaa ja nyt viimein laitoin viestiä ja pyysin häntä tekemään minulle uuden bannerin. Itse pidän bannerista todella paljon, sillä edellisessä blogibannerissa oli paljon jenkkiaiheisia juttuja. Nyt kun olen taas Suomessa ja blogin pääpiste on poissa vaihtarijutuista, halusin jotain muuta ja jotain uutta myös banneriin.

Koko sunnuntai ei tosiaankaan mennyt blogin ulkoasun kimpussa, vaan ylläriylläri, heppaillessa. En halua tästä blogista vain hevosjutuistani kertovaa, mutta jotenkin loman aikana heppajutut ovat nousseet melko ykkösaiheeksi. Vissiin kertoo jotain lomalaisen minun ajanvietostani...

Tämän päivän heppailut hoidettiin katsojan, kuvaajan ja lenkittäjän merkeissä. Aamulla menimme siskoni kanssa katsomaan Kuopion Raviradalla järjestettyä Hyvän mielen hevostapahtumaa. Tapahtumassa oli paljon nähtävää ja kameran kanssa myös tottakai paljon kuvattavaa. En ole aiemmin ollut hevosnäyttelyissä, joten oli ehdottomasti mielenkiintoista kuulla opastusta miten näyttelykehässä toimitaan. Myös länkkärihevosten temput olivat upeita ja mieleenpainuvia! Koko tapahtuman kuitenkin mielestäni kruunasi poliisien pystyttämä tutka, johon etukäteen ilmoittautuneet ratsukot ratsastivat tai ohjasivat kärrynsä. Vaikka en saanutkaan hyviä kuvia kyseisestä baanailusta, niin silmäni eivät kyllä silti heti unohda sitä vauhdin määrää! Heikompaa olisi kyydissä varmasti pelottanut! Ja länkkäriheppojen näkemisestä tuli tottakai kotoisa olo ;)


Lisää kuvia voi katsoa täältä ja täältä.


Illan urheilusuoritus tuli hoidettua myös heppailun muodossa. Paras kaverini pisti minulle illalla viestiä, jos haluaisin lähteä hänen, ponin ja rottakoiran kanssa iltalenkille ja tottakai halusin. Olimme varmaan aikamoinen näky kävellessämme koko porukalla kävelyteitä pitkin. Ainakin poni sai monia ihailevia katseita ja huudahduksia osakseen, me muut emme niinkään.

Nyt on kauneusunien aika! Huomenna suuntaan laittamaan ripset ja sitten takaisin lukion penkille. Tuntuu ihan ihmeelliseltä että koulu alkaa jo nyt! Ylipäätään ajatus siitä, että olen ollut vuoden poissa on ihan outo. Katsotaan tuleeko siitä nukkumisesta mitään, vai jäänkö vain pyörimään sängyssäni ja stressailemaan turhia.

perjantai 9. elokuuta 2013

Hurjan heppailuviikon yhteenveto

Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, vietin tämän viikon melko tiiviisti hevosen selässä. Olin kouluratsastuskurssilla, josta jäi käteen paljon hikeä, onnistumisia, epäonnistumisia, lihaskipua ja uutta oppia. Tuli myös kolahdettua maan pinnalle oman taidottomuuden kanssa ja todettua että olisihan se aika ihana päästä joka viikko ratsastamaan näin paljon. Vaikkei kaikki aina mene ihan täydellisesti nappiin, niin virheistäkin voi oppia ja pitää vaan jatkaa treeniä. The way anything is developed is through practice practice practice practice practice practice practice practice practice and more practice.

Ratsastin koko viiden päivän aikana kolmella hyvin erilaisella ponilla ja hevosella. Vaikka kaikki ratsut olivat itsessään jo hiukan erilaisia, myös päivien välillä saman ratsun kanssa saattoi tulla ihan erilaista työskentelyä. Esimerkiksi maanantaina menin mukavalla ponilla, jonka liikkeet olivat todella tasaiset istua. Se reagoi todella herkästi. Teimme erilaisia siirtymistehtäviä keskihalkaisijalla, tarkoituksena oli pitää hevonen suorana ja saada asiat tapahtumaan tarkasti. Tämä harjoitus teki ponista todella hyvän ja herkän. Menin samalla ponilla myös tiistaina, jolloin teimme loivaa kiemuraa aluksi ravissa ja myöhemmin laukassa sekä väistöjä uraa pitkin. Tiistaina tuntui etten saanut mitään kontrollia poniin, pidäte meni kuuroille korville vaikka koitin itsenäisesti tehdä siirtymisiä. Myös väistössä oli jotain ihme ongelmia.

Keskiviikkona vaihdoin ponia lihavaan ja tasaiseen kaveriin. Menimme koko tunnin ympyrä kahdeksikolla, jossa aloitimme väistättämään takapäätä ulos ympyrän avonaisilla puoliskoilla. Teimme tätä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Poni toimi ihan hyvin vaikka menin kyseisellä pullerolla ensimmäistä kertaa. Se oli yllättävän herkkä ja reipas, mitä en osannut odottaa. Väistöjen jälkeen aloimme tehdä laukkaa, laukkasimme vain yksinkertaisesti puolet ympyrästä, sitten takaisin raviin ja keskeltä ympyrää laukka toiseensuuntaan. Tässä tehtävässä kiinnitettiin paljon huomiota, että keskelle tuli kunnollinen suoristus mutta kaarevalla uralla asetus olisi hyvä. Itselläni vasempaan kierrokseen laukannostot sujuivat paljon paremmin kuin oikealle ja syy löytyi omasta istunnastani; keikahdan jotenkin ihmeellisesti sivulle nostossa. Sain kuitenkin jotenkin korjattua tätä ja saimme ihan onnistuneita pätkiä molemmissa laukoissa.

Torstaina ratsuni oli sama poni kuin keskiviikkona. Tehtävänä oli tällä kertaa väistöt kahdessa osassa uralta kohti keskihalkaisijaa. Teimme väistöjä ensin käynnissä, sitten ravissa niin että välissä oleva 5-10m suoristus tuli käynnissä. Toiselle pitkälle sivulle teimme vastalaukkaa. Jostain syystä aina toisella ratsastuskerralla en saanut poneja kulkemaan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. En myöskään tiedä mikä istuntavirhejumituspäivä minulle iski torstaina! Sekoitin myös urakalla oikeata ja vasenta ja tuntuu, että sähläsin kaikki avut ihan väärin! Väistöt olivat varmasti ihan hirveätä katsottavaa ja vasempaan kierrokseen meenasi kokoajan tulla pelkkää myötälaukkaa. Hävettää koko tunti!

Perjantain ratsu oli niin iso järkytys edellispäivien tasaisista poneista että minulla meni pasmat sekaisin jo alkuraveissa. N. 170cm hevonen, jonka ravi ei ole sieltä helpoimmasta päästä istua ja jota en osaa yhtään ratsastaa muutenkaan. Teimme väistöjä pituushalkaisijalla ja laukkaa niin, että käänsimme keskeltä toistaa pitkää sivua maneesin keskelle, nostimme vuorotellen vasenta ja oikeata laukkaa ja käännyimme laukan mukaan oikealle & vasemmalle. Voitte varmaan arvata onnistuiko mikään asia jos en edes saanut itseäni kunnolla istumaan hevosen selässä? Hirveätä hyllyntää, apujen käyttö ja niiden moitteettomuus olisi arvioinnissa mennyt miinuksen puolelle!

Yleisesti ottaen kurssista jäi todella hyvä fiilis ja treeni-into, vaikka onnistumisia tuntuikin tulevan melko vähän ja epäonnistumisia senkin edestä. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn vakiotunteja, ehkä minäkin alan pikkuhiljaa kehittyä ;) Ja heppakuume senkun kasvaa!


Mitä tykkäsitte tällaisesta postauksesta?

Kuvia ei valitettavasti ollut, sillä kukaan ei ollut kuvaamassa kurssia.

Minne hävisi vuosi elämästäni?

Tuntuu ihan oudolta ajatella, että maanantaina pitäisi taas talsia lukion penkille Suomessa. Muistan miten vuosi sitten naureskelin ettei minun tarvitse tulla kouluun. Samalla odotin kokoajan lähtö- ja perhetietojani, olin jo melko varma että minut on unohdettu. Ärsyynnyin jatkuvista "etsä vielä tiedä", "no millos sä lähet" kysymyksistä. Syksyllä eniten toistama lauseeni taisi olla "en tiedä".



Viime syksy meni siis täysin odottaessa ja pakatessa. Samalla tavalla tämäkin syksy on mennyt, tavallaan. Olen odottanut että pääsen tapaamaan loputkin kaverini. Paluustani asti minulla on myös tavallaan ollut jotenkin odottava fiilis, ihan kuin jotakin puuttuisi. Ehkä tässä tapauksessa puuttuva palanen onkin yksinkertaisesti arki ja kaikki arkiset rutiinit. En päässyt kesätöihin, enkä tehnyt kesän aikana mitään ihmeellisempää. Roikuin tallilla ja yritin kehitellä jotain tekemistä, kotona ollessa tuntui että kävelen vaikka ympäri taloa että olisi jotain tekemistä.

Odotan siis koulun alkua melkeimpä innolla. En välttämättä sitä opiskelupuolta, joka saattaa olla melko laiskaa vuoden "loman" jälkeen, vaikka tiedän että minun pitäisi jo alkaa panostaa kirjoitustenkin takia. Odotan että nään kaverini ja tiedän taas miten asiat hoidetaan. Viimein myös kouluasioideni tekemisellä on jotain merkitystä.

Tämä tyttö suuntaa siis maanantaina ripsienlaiton kautta takaisin lukion penkille hyvinkin iloisena ja odottavana! Mites muut, joko koulu on alkanut? Onko fiilis odottava vai saisiko loma vielä jatkua? :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa

Ei pitäisi varmaan koskaan mennä hehkuttamaan mitään liian aikaiseen, sillä heti kun päädyin sanomaan että itseluottamus on korkealla ajokokeen suhteen ja ratsastustuntikin meni hyvin niin eiköhän kaikki taas palaudu takaisin alkuasemiin.

Aloitetaan ajokokeesta. Pidimme ennen ajokoetta ajo-opettajani kanssa vielä lyhyen preppaavan ajotunnin, jossa varmistimme minulle vaikeita asioita (peruutus, parkkeeraus) ja otimme muuten ajamisen melko rennosti. Lähdin sitten hermostuneena mutta ihan hyvillä mielin inssiin. Kokeen aloitus oli ihan hyvä ja kerkesin jo hiukan rentoitua, tai miten paljon voi rentoutua kun vieressä istuva ihminen vahtii ja arvostelee jokaista liikettäsi muttei sano sanaakaan?

Kuten joku voi aloituksestani jo päätellä, en siis läpäissyt ajokoetta. Ja syy on omasta mielestäni typerä, vaikka kai minun olisi vain pitänyt katsoa tarkemmin. Olin siis käännöksen jälkeen tekemässä kaistanvaihtoa kääntyvälle kaistalle. Laitoin vilkun, vilkaisin peilit ja vilkaisin sokean kulman. Olin jo kääntämässä kun tajusin että takanani oleva auto kiilasi kaistalleni. Inssivalvoja kiskaisi rattia äkkiä, vaikka olin jo itse korjaamassa autoa takaisin. Loppukokeen ajoinkin jalat täristen melko varmana hylkäyksestä. Katsastuskonttorin pihassa peruutin auton varmaan 10 kertaa ennen kuin osuin ruutuun ja kuuntelin etten ole muka ajanut tarpeeksi. Ensi viikolla sitten uudestaan. Huvittavinta on, että olen aiemmin kokoajan saanut kuulla että kaistanvaihtoni ovat kuin oppikirjasta ja nyt ne olivat surkeita? Well, tehty mitä tehty, häntä pystyyn ja uutta yritystä kehiin.


iloisissa merkeissä jenkkiajokokeen jälkeen


Jotain positiivistä viimepäiviinkin mahtuu, tästä kiitos kuntoilulle ja kuntosalille! Kävin uusimassa kuntosalijäsenyyteni ja samalla kävin keskustelemassa uuden ohjelman teosta. Laitoin tavoitteeksi lihasten rakennusta ja laihduttamista tukevan ohjelman. Juttelimme pt:n kanssa ja olen todella innoissani, vaikken ole vielä saanut ohjelmaa käsiini! Koska minulla on aiempaa kokemusta liikunnasta ja salilla käynnistä, on ohjelmaan tulossa jotain pientä irtopainoilla tehtävää juttua ja kaikenlaista itsensä haastamista! ;) Että voi pienistä asioista piristyä näin paljon!

Nyt kauneusunille, huomenna ripset naamaan ja takaisin hevosen selkään! Chao!

maanantai 5. elokuuta 2013

Onnistumisen tunne



Kun yritän miettiä parasta tunnetta maailmassa niin ensimmäisenä tulee mieleen ilosuus ja itsevarmuus. Viime aikoina olen huomannut että onnistuminen on tunne, joka tekee minusta iloisen ja itsevarman ja sitä kautta tulee rauhallinen ja hyvä olo. Onnistumisen olo voi tulla pienistä asioista, samaan tapaan kuin epäonnistumisenkin. Olen tällä viikolla saanut kokea monta onnistumisen tunnetta peräkkäin, vaikka välillä tuntui (varsinkin ratsastuksen kanssa) ettei mikään onnistu. Aluksi myös manuaalivaihteisella autolla ajaminen oli tuskaista ja tuntui että sammutin sitä kokoajan ja kytkinjalkani oli Kuopion nopein.

Vaikka onkin vasta maanantai, tuntuu että tämä viikko tulee olemaan hyvä. Aloitin viikkoni inssiin valmistavalla ajotunnilla ja aivan ensimmäiseksi lähdimme ajo-opettajan kanssa jyrkkään mäkilähtöön. Mäkilähtö onnistui ja olin fiiliksissä koko loppuajon. Tällä fiiliksellä on hyvä suunnata keskiviikkona häämöttävään inssiin. Toinen päivän onnistuminen tuli illan ratsastustunnilla. Jenkeistä palaamisen jälkeen on tuntunut että ratsastamiseni on silkkaa sähellystä ja odottelua, että palaset loksahtaisivat kohdalleen. Toisin sanoen, järkyttävän näköistä ja ihan päätöntä. Tänään kuitenkin sain omasta mielestäni asiat onnistumaan hyvin ja sain istuntanikin kohdalleen. Mietin istuntaani kunnolla ja kun saa korjattua pieniä istuntavirheitä, yhteistyö hevosen kanssa alkaa yksinkertaistua huimasti. En vieläkään ole hyvä ratsastaja, istuntani on kaukana täydellisestä, meno ei harmoonista ja kaunista, mutta sain asiat tehtyä ilman virheitä ja rikkoja ja hevonen tuntui hyvälle!

Viikonloppuna onnistuin myös selättämään kameramörön. Ennen tykkäsin hirveästi olla kameran edessä, hassuttelin ja tykkäsin olla kuvattavana. Jossain vaiheessa kamerasta kuitenkin tuli minulle ihmeellinen mörkö. En osannut olla luonnollinen kameran edessä enkä tykännyt tippaakaan kuvista joita minusta otettiin. En vieläkään ole tyytyväinen kaikkiin kuviin joita minusta otetaan, suurin osa on minulle ainakin ihan hyihyi-osastoa.
Menimme siskoni, parhaan kaverini ja hänen poninsa kanssa sunnuntaina kuvaamaan auringonlaskuun. Valo oli aivan ihana ja haluan sen takia laittaa pari kuvaa bloginkin puolelle, olkaa hyvät!


tukka hyvin kaikki hyvin

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Erilaista hevostelua

Kuten moni hevosharrastaja jo varmaan tiesikin, viikonloppuna juostiin Kuopion Sorsasalossa Kuninkuusravit. Vaikka en itse raveista ymmärrä mitään, menin ihan mielenkiinnosta sunnuntaina paikan päälle katsomaan tätä show'ta. Meno oli todellakin erilaista kuin koulu- tai estekilpailuissa. Oikeastaan kaipaisin tällaista isompaa, näkyvämpää ja kannustavampaa menoa myös koulu- sekä estekisoihin! Paikalla oli paljon katsojia ja suosikkien kannustus oli ihan huikeata!

Valoitetaan Kuninkuusraveja myös hieman hevosista tietämättömillekkin. Eli Kuninkuusravit, tuttavallisemmin Kunkkarit, ovat isot (!) ravikilpailut joissa päälähtöinä on Suomenhevosille tarkoitetut kuninkuusluokat. Kuningatar-tittelistä kisaavat tammat ja kuninkaasta taas luonnollisesti oriit. Viikonlopun aikana tapahtumassa ravitapahtumassa juostaan myös muita lähtöjä, mutta kuningatar- ja kuninkuus-osakilpailut taitavat olla suosituimpia. Kuninkuusosakilpailuja on kolme; 2100m, maili ja päätösmatka 3100m. Kokonaiskilpailun ja tittelin voittavat parhaan yhteisajan saaneet hevoset.



Kuten jo aiemmin mainitsin, en ymmärrä raveista mitään. En ole jostain syystä ymmärtänyt miten mahtavan kovaa hevoset menevät. Ravit olivat todellakin jotain erilaista kuin koulukisojen katsominen, vauhtia oli niin paljon enemmän. Välillä tuntuu että kyllästyn helposti koko päivän kestäviin kisoihin, mutta raveissa jaksoin istua koko päivän aamusta kuninkuus-palkintojenjakoon saakka. Ja mikäs siinä istuessa kun on hienoja hevosia, hyvä tunnelma, upea sää ja huippuseuraa! ;) Ehkä tämä tyttö alkaa käydä raveissa enemmänkin, ihan vain katsojan roolissa!



Postauksen kuvat © Kata V. (siskoni), ohjaajat/omistajat voivat kysellä häneltä sunnuntain lähtöjen kuvia.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013