Sivut

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Första veckan

Ensimmäinen arkiviikko on vähemmän iloisesti takana päin ja huomenna pitäisi jo iloisesti aloitella toista. Viikkoon on mahtunut paljon hämmennystä, iloa, surua ja ärsytystä. Tämä alkaa kuulostaa jo samalle kuin koulukurssini, mutta tällä kertaa kyse on ihan puhtaasti arkeen paluusta.

Hämmennystä ja samalla ärsytystä ovat aiheuttaneet kurssit. Ensimmäisen jakson kursseihini kuuluvat äi4, ku2, ena4, bi3, rub3 ja fi1. Varsinkin ruotsi ja filosofia ovat aiheuttaneet päänvaivaa ja mielitekoa skippailuun. Ruotsia en vaihtovuoteni jälkeen ole puhunut kertaakaan, enkä myöskään ymmärrä yhtään. Päätin ensimmäisen viikon Ruotsin paluu-opintojen pohjalta, että en tule sitä kirjoittamaan. Kirjoitettavien listassa on tällä hetkellä äidinkieli, matematiikka (lyhyt), Englanti (pitkä), psykologia, biologia ja kemia. Katsotaan mitä tästä combosta tulee!

Toinen hämmennyksen, ärsytyksen, surun ja ilon aiheuttaja ovat olleet ihmiset. Vaihdossa ollessani jäin siis vuoden jälkeen kavereistani. Koulun aloittaminen on siis lähinnä tuntunut siltä, kuin olisin uudelleen vaihdossa. Uusia ihmisiä on joka paikassa, ihmiset vaihtuvat ympärillä kokoajan. Kouluaikana en kerkeä näkemään kavereitani juuri ollenkaan. Ehkä tämäkin tasoittuu parin viikon sisällä, kun alkaa tulla enemmän tuttuja myös nykyisistä kurssilaisista :)

Viikkoon mahtui myös aidosti iloisia asioita, joista instagram-tilini seuraajat ainakin jo tiesivät. Maanantaina ennen koulun alkua kävin viimein ottamassa ripsienpidennykset! Aikaa meni joku 1,5h mutta olen enemmän kuin tyytyväinen näihin! Olen suoraan sanoen rakastunut ♥ Sain myös viimein ajokorttini. Nauroin jo kavereilleni, että vissiin en ole hyvä kuski aurinkoisella säällä. Inssissäni nimittäin satoi vettä samaan tapaan kuin inssissäni Jenkeissä ja läpihän se sielläkin meni!
Viimeinen ilonaihe oli pienet karvapallot, koiranpennut. Kävimme vanhempieni kanssa tutustumaan erään kasvattajan luona Ranskanbulldogeihin ja rakastuin rotuun ihan täysin. Nyt sitten kyttäillään millasia pentuja olisi mahdollisesti ensi keväänä tulossa ja lueskellaan lisää Ranskiksista ;)

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Hurjaa sunnuntaita

Kuten varmaan huomasittekin jo, blogin ulkoasuun tuli sunnuntai-illan ja samalla koulujen alun kunniaksi hieman muutosta. Tykkäsin edellisestä banneristani todella paljon, mutta halusin jotain freshimpää ja valoisampaa tilalle. Olen kuolannut Emman tekemiä bannereita jo jonkun aikaa ja nyt viimein laitoin viestiä ja pyysin häntä tekemään minulle uuden bannerin. Itse pidän bannerista todella paljon, sillä edellisessä blogibannerissa oli paljon jenkkiaiheisia juttuja. Nyt kun olen taas Suomessa ja blogin pääpiste on poissa vaihtarijutuista, halusin jotain muuta ja jotain uutta myös banneriin.

Koko sunnuntai ei tosiaankaan mennyt blogin ulkoasun kimpussa, vaan ylläriylläri, heppaillessa. En halua tästä blogista vain hevosjutuistani kertovaa, mutta jotenkin loman aikana heppajutut ovat nousseet melko ykkösaiheeksi. Vissiin kertoo jotain lomalaisen minun ajanvietostani...

Tämän päivän heppailut hoidettiin katsojan, kuvaajan ja lenkittäjän merkeissä. Aamulla menimme siskoni kanssa katsomaan Kuopion Raviradalla järjestettyä Hyvän mielen hevostapahtumaa. Tapahtumassa oli paljon nähtävää ja kameran kanssa myös tottakai paljon kuvattavaa. En ole aiemmin ollut hevosnäyttelyissä, joten oli ehdottomasti mielenkiintoista kuulla opastusta miten näyttelykehässä toimitaan. Myös länkkärihevosten temput olivat upeita ja mieleenpainuvia! Koko tapahtuman kuitenkin mielestäni kruunasi poliisien pystyttämä tutka, johon etukäteen ilmoittautuneet ratsukot ratsastivat tai ohjasivat kärrynsä. Vaikka en saanutkaan hyviä kuvia kyseisestä baanailusta, niin silmäni eivät kyllä silti heti unohda sitä vauhdin määrää! Heikompaa olisi kyydissä varmasti pelottanut! Ja länkkäriheppojen näkemisestä tuli tottakai kotoisa olo ;)


Lisää kuvia voi katsoa täältä ja täältä.


Illan urheilusuoritus tuli hoidettua myös heppailun muodossa. Paras kaverini pisti minulle illalla viestiä, jos haluaisin lähteä hänen, ponin ja rottakoiran kanssa iltalenkille ja tottakai halusin. Olimme varmaan aikamoinen näky kävellessämme koko porukalla kävelyteitä pitkin. Ainakin poni sai monia ihailevia katseita ja huudahduksia osakseen, me muut emme niinkään.

Nyt on kauneusunien aika! Huomenna suuntaan laittamaan ripset ja sitten takaisin lukion penkille. Tuntuu ihan ihmeelliseltä että koulu alkaa jo nyt! Ylipäätään ajatus siitä, että olen ollut vuoden poissa on ihan outo. Katsotaan tuleeko siitä nukkumisesta mitään, vai jäänkö vain pyörimään sängyssäni ja stressailemaan turhia.

perjantai 9. elokuuta 2013

Hurjan heppailuviikon yhteenveto

Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, vietin tämän viikon melko tiiviisti hevosen selässä. Olin kouluratsastuskurssilla, josta jäi käteen paljon hikeä, onnistumisia, epäonnistumisia, lihaskipua ja uutta oppia. Tuli myös kolahdettua maan pinnalle oman taidottomuuden kanssa ja todettua että olisihan se aika ihana päästä joka viikko ratsastamaan näin paljon. Vaikkei kaikki aina mene ihan täydellisesti nappiin, niin virheistäkin voi oppia ja pitää vaan jatkaa treeniä. The way anything is developed is through practice practice practice practice practice practice practice practice practice and more practice.

Ratsastin koko viiden päivän aikana kolmella hyvin erilaisella ponilla ja hevosella. Vaikka kaikki ratsut olivat itsessään jo hiukan erilaisia, myös päivien välillä saman ratsun kanssa saattoi tulla ihan erilaista työskentelyä. Esimerkiksi maanantaina menin mukavalla ponilla, jonka liikkeet olivat todella tasaiset istua. Se reagoi todella herkästi. Teimme erilaisia siirtymistehtäviä keskihalkaisijalla, tarkoituksena oli pitää hevonen suorana ja saada asiat tapahtumaan tarkasti. Tämä harjoitus teki ponista todella hyvän ja herkän. Menin samalla ponilla myös tiistaina, jolloin teimme loivaa kiemuraa aluksi ravissa ja myöhemmin laukassa sekä väistöjä uraa pitkin. Tiistaina tuntui etten saanut mitään kontrollia poniin, pidäte meni kuuroille korville vaikka koitin itsenäisesti tehdä siirtymisiä. Myös väistössä oli jotain ihme ongelmia.

Keskiviikkona vaihdoin ponia lihavaan ja tasaiseen kaveriin. Menimme koko tunnin ympyrä kahdeksikolla, jossa aloitimme väistättämään takapäätä ulos ympyrän avonaisilla puoliskoilla. Teimme tätä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Poni toimi ihan hyvin vaikka menin kyseisellä pullerolla ensimmäistä kertaa. Se oli yllättävän herkkä ja reipas, mitä en osannut odottaa. Väistöjen jälkeen aloimme tehdä laukkaa, laukkasimme vain yksinkertaisesti puolet ympyrästä, sitten takaisin raviin ja keskeltä ympyrää laukka toiseensuuntaan. Tässä tehtävässä kiinnitettiin paljon huomiota, että keskelle tuli kunnollinen suoristus mutta kaarevalla uralla asetus olisi hyvä. Itselläni vasempaan kierrokseen laukannostot sujuivat paljon paremmin kuin oikealle ja syy löytyi omasta istunnastani; keikahdan jotenkin ihmeellisesti sivulle nostossa. Sain kuitenkin jotenkin korjattua tätä ja saimme ihan onnistuneita pätkiä molemmissa laukoissa.

Torstaina ratsuni oli sama poni kuin keskiviikkona. Tehtävänä oli tällä kertaa väistöt kahdessa osassa uralta kohti keskihalkaisijaa. Teimme väistöjä ensin käynnissä, sitten ravissa niin että välissä oleva 5-10m suoristus tuli käynnissä. Toiselle pitkälle sivulle teimme vastalaukkaa. Jostain syystä aina toisella ratsastuskerralla en saanut poneja kulkemaan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. En myöskään tiedä mikä istuntavirhejumituspäivä minulle iski torstaina! Sekoitin myös urakalla oikeata ja vasenta ja tuntuu, että sähläsin kaikki avut ihan väärin! Väistöt olivat varmasti ihan hirveätä katsottavaa ja vasempaan kierrokseen meenasi kokoajan tulla pelkkää myötälaukkaa. Hävettää koko tunti!

Perjantain ratsu oli niin iso järkytys edellispäivien tasaisista poneista että minulla meni pasmat sekaisin jo alkuraveissa. N. 170cm hevonen, jonka ravi ei ole sieltä helpoimmasta päästä istua ja jota en osaa yhtään ratsastaa muutenkaan. Teimme väistöjä pituushalkaisijalla ja laukkaa niin, että käänsimme keskeltä toistaa pitkää sivua maneesin keskelle, nostimme vuorotellen vasenta ja oikeata laukkaa ja käännyimme laukan mukaan oikealle & vasemmalle. Voitte varmaan arvata onnistuiko mikään asia jos en edes saanut itseäni kunnolla istumaan hevosen selässä? Hirveätä hyllyntää, apujen käyttö ja niiden moitteettomuus olisi arvioinnissa mennyt miinuksen puolelle!

Yleisesti ottaen kurssista jäi todella hyvä fiilis ja treeni-into, vaikka onnistumisia tuntuikin tulevan melko vähän ja epäonnistumisia senkin edestä. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn vakiotunteja, ehkä minäkin alan pikkuhiljaa kehittyä ;) Ja heppakuume senkun kasvaa!


Mitä tykkäsitte tällaisesta postauksesta?

Kuvia ei valitettavasti ollut, sillä kukaan ei ollut kuvaamassa kurssia.

Minne hävisi vuosi elämästäni?

Tuntuu ihan oudolta ajatella, että maanantaina pitäisi taas talsia lukion penkille Suomessa. Muistan miten vuosi sitten naureskelin ettei minun tarvitse tulla kouluun. Samalla odotin kokoajan lähtö- ja perhetietojani, olin jo melko varma että minut on unohdettu. Ärsyynnyin jatkuvista "etsä vielä tiedä", "no millos sä lähet" kysymyksistä. Syksyllä eniten toistama lauseeni taisi olla "en tiedä".



Viime syksy meni siis täysin odottaessa ja pakatessa. Samalla tavalla tämäkin syksy on mennyt, tavallaan. Olen odottanut että pääsen tapaamaan loputkin kaverini. Paluustani asti minulla on myös tavallaan ollut jotenkin odottava fiilis, ihan kuin jotakin puuttuisi. Ehkä tässä tapauksessa puuttuva palanen onkin yksinkertaisesti arki ja kaikki arkiset rutiinit. En päässyt kesätöihin, enkä tehnyt kesän aikana mitään ihmeellisempää. Roikuin tallilla ja yritin kehitellä jotain tekemistä, kotona ollessa tuntui että kävelen vaikka ympäri taloa että olisi jotain tekemistä.

Odotan siis koulun alkua melkeimpä innolla. En välttämättä sitä opiskelupuolta, joka saattaa olla melko laiskaa vuoden "loman" jälkeen, vaikka tiedän että minun pitäisi jo alkaa panostaa kirjoitustenkin takia. Odotan että nään kaverini ja tiedän taas miten asiat hoidetaan. Viimein myös kouluasioideni tekemisellä on jotain merkitystä.

Tämä tyttö suuntaa siis maanantaina ripsienlaiton kautta takaisin lukion penkille hyvinkin iloisena ja odottavana! Mites muut, joko koulu on alkanut? Onko fiilis odottava vai saisiko loma vielä jatkua? :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa

Ei pitäisi varmaan koskaan mennä hehkuttamaan mitään liian aikaiseen, sillä heti kun päädyin sanomaan että itseluottamus on korkealla ajokokeen suhteen ja ratsastustuntikin meni hyvin niin eiköhän kaikki taas palaudu takaisin alkuasemiin.

Aloitetaan ajokokeesta. Pidimme ennen ajokoetta ajo-opettajani kanssa vielä lyhyen preppaavan ajotunnin, jossa varmistimme minulle vaikeita asioita (peruutus, parkkeeraus) ja otimme muuten ajamisen melko rennosti. Lähdin sitten hermostuneena mutta ihan hyvillä mielin inssiin. Kokeen aloitus oli ihan hyvä ja kerkesin jo hiukan rentoitua, tai miten paljon voi rentoutua kun vieressä istuva ihminen vahtii ja arvostelee jokaista liikettäsi muttei sano sanaakaan?

Kuten joku voi aloituksestani jo päätellä, en siis läpäissyt ajokoetta. Ja syy on omasta mielestäni typerä, vaikka kai minun olisi vain pitänyt katsoa tarkemmin. Olin siis käännöksen jälkeen tekemässä kaistanvaihtoa kääntyvälle kaistalle. Laitoin vilkun, vilkaisin peilit ja vilkaisin sokean kulman. Olin jo kääntämässä kun tajusin että takanani oleva auto kiilasi kaistalleni. Inssivalvoja kiskaisi rattia äkkiä, vaikka olin jo itse korjaamassa autoa takaisin. Loppukokeen ajoinkin jalat täristen melko varmana hylkäyksestä. Katsastuskonttorin pihassa peruutin auton varmaan 10 kertaa ennen kuin osuin ruutuun ja kuuntelin etten ole muka ajanut tarpeeksi. Ensi viikolla sitten uudestaan. Huvittavinta on, että olen aiemmin kokoajan saanut kuulla että kaistanvaihtoni ovat kuin oppikirjasta ja nyt ne olivat surkeita? Well, tehty mitä tehty, häntä pystyyn ja uutta yritystä kehiin.


iloisissa merkeissä jenkkiajokokeen jälkeen


Jotain positiivistä viimepäiviinkin mahtuu, tästä kiitos kuntoilulle ja kuntosalille! Kävin uusimassa kuntosalijäsenyyteni ja samalla kävin keskustelemassa uuden ohjelman teosta. Laitoin tavoitteeksi lihasten rakennusta ja laihduttamista tukevan ohjelman. Juttelimme pt:n kanssa ja olen todella innoissani, vaikken ole vielä saanut ohjelmaa käsiini! Koska minulla on aiempaa kokemusta liikunnasta ja salilla käynnistä, on ohjelmaan tulossa jotain pientä irtopainoilla tehtävää juttua ja kaikenlaista itsensä haastamista! ;) Että voi pienistä asioista piristyä näin paljon!

Nyt kauneusunille, huomenna ripset naamaan ja takaisin hevosen selkään! Chao!

maanantai 5. elokuuta 2013

Onnistumisen tunne



Kun yritän miettiä parasta tunnetta maailmassa niin ensimmäisenä tulee mieleen ilosuus ja itsevarmuus. Viime aikoina olen huomannut että onnistuminen on tunne, joka tekee minusta iloisen ja itsevarman ja sitä kautta tulee rauhallinen ja hyvä olo. Onnistumisen olo voi tulla pienistä asioista, samaan tapaan kuin epäonnistumisenkin. Olen tällä viikolla saanut kokea monta onnistumisen tunnetta peräkkäin, vaikka välillä tuntui (varsinkin ratsastuksen kanssa) ettei mikään onnistu. Aluksi myös manuaalivaihteisella autolla ajaminen oli tuskaista ja tuntui että sammutin sitä kokoajan ja kytkinjalkani oli Kuopion nopein.

Vaikka onkin vasta maanantai, tuntuu että tämä viikko tulee olemaan hyvä. Aloitin viikkoni inssiin valmistavalla ajotunnilla ja aivan ensimmäiseksi lähdimme ajo-opettajan kanssa jyrkkään mäkilähtöön. Mäkilähtö onnistui ja olin fiiliksissä koko loppuajon. Tällä fiiliksellä on hyvä suunnata keskiviikkona häämöttävään inssiin. Toinen päivän onnistuminen tuli illan ratsastustunnilla. Jenkeistä palaamisen jälkeen on tuntunut että ratsastamiseni on silkkaa sähellystä ja odottelua, että palaset loksahtaisivat kohdalleen. Toisin sanoen, järkyttävän näköistä ja ihan päätöntä. Tänään kuitenkin sain omasta mielestäni asiat onnistumaan hyvin ja sain istuntanikin kohdalleen. Mietin istuntaani kunnolla ja kun saa korjattua pieniä istuntavirheitä, yhteistyö hevosen kanssa alkaa yksinkertaistua huimasti. En vieläkään ole hyvä ratsastaja, istuntani on kaukana täydellisestä, meno ei harmoonista ja kaunista, mutta sain asiat tehtyä ilman virheitä ja rikkoja ja hevonen tuntui hyvälle!

Viikonloppuna onnistuin myös selättämään kameramörön. Ennen tykkäsin hirveästi olla kameran edessä, hassuttelin ja tykkäsin olla kuvattavana. Jossain vaiheessa kamerasta kuitenkin tuli minulle ihmeellinen mörkö. En osannut olla luonnollinen kameran edessä enkä tykännyt tippaakaan kuvista joita minusta otettiin. En vieläkään ole tyytyväinen kaikkiin kuviin joita minusta otetaan, suurin osa on minulle ainakin ihan hyihyi-osastoa.
Menimme siskoni, parhaan kaverini ja hänen poninsa kanssa sunnuntaina kuvaamaan auringonlaskuun. Valo oli aivan ihana ja haluan sen takia laittaa pari kuvaa bloginkin puolelle, olkaa hyvät!


tukka hyvin kaikki hyvin